Myönnettäköön, että en tule koskaan tottumaan siihen näkyyn, kun ihmiset hurraavat ja juhlivat toisten viattomien ihmisten julmaa ja veristä kuolemaa, olivatpa olosuhteet sitten mitkä tahansa. Tähän näkyyn meitä on kuitenkin totutettu katsauksissa Lähi-itään liittyvään konfliktiin. Niin Israelissa tapahtuneisiin terrori-iskuihin kuin Yhdysvalloissa tapahtuneeseen vuoden 2001 terrori-iskujen sarjaan liittyvät unohtumattomat kuvat juhlivista ihmisistä kaduilla ampumassa ilmaan ja jakamassa lapsille karamelleja tapausten kunniaksi.
Kun länsimaiset äidit ja isät toivovat lapsilleen pitkää ikää, ovat islamilaisen fundamentalismin aivopesun kohteiksi joutuneet äidit ottaneet meille käsittämättömän elämän asenteen; heille on kunniaksi se, jos mahdollisimman moni heidän lapsistaan kuolisi marttyyrina ja tappaisi siinä ohessa mahdollisimman monta vääräuskoista. Näin on tapahtunut lukuisia kertoja Israelissa, Irakissa ja sittemmin myös meidän omalla maaperällämme Euroopassa Lontoon ja Madridin terrori-iskujen myötä. Yhä käsittämättömämmäksi tilanteen tekee se, että suurin osa näistä itsemurha-iskijöistä oli lähtöisin varakkaasta tai vähintään keskiluokkaisesta perheestä. Useat heistä ovat olleet korkeasti koulutettuja. Perustelut siihen, että terrorismi juontaa juurensa köyhyydestä, alkaa yhä enemmissä määrin olemaan hataralla pohjalla.
Viimeisin lisäys tähän surulliseen kuoleman ideologian jatkumoon on torstai-iltana Jerusalemin Kiryat Moshessa tapahtunut terrori-isku, jossa on tähän mennessä kuollut 8 siviiliä. Jälleen kerran Gazassa ja Libanonissa Hizbollahin joukoissa juhlittiin. Miksi tämä terroristi astui varmaan kuolemaan, vieden mukanaan syyttömiä sivullisia? Syy ei voi olla Israelin Gazan miehityksessä, sillä Israel ei ole enää vuoden 2005 jälkeen miehittänyt Gazaa. Sen sijaan Hamas on ottanut Gazassa lähes täyden hallinnan, ja on käyttänyt tämän valta-asemansa laajentaakseen terrorismia israelilaisiin siviilikohteisiin.
Syy ei myöskään voi olla kurja elämäntilanne, sillä kyse oli henkilöstä joka oli itä-Jerusalemilainen Israelin arabi, nauttien kaikkia Israelin kansalaisuuden tuomia etuoikeuksia. Syynä ei myöskään voi olla ns. "laittomat siirokunnat", sillä ne eivät olleet Arafatin aikanakaan este rauhalle. Oslon sopimuksessa siirtokuntien kohtalosta oli itse asiassa päästy yhteisymmärrykseen.
Ja mitä sitten, vaikka nämä edellä mainitut olisivatkin "häirinneet" mainittua terroristia? Voiko mikään oikeuttaa viattomien tappamiseen? Voiko väkivallalla saavuttaa rauhaa? Ja voiko syyttömien kuolema koskaan, missään olosuhteissa, olla juhlan aihe?
Olen itse asunut sekä itä- , että Länsi-Jerusalemissa. Itä-Jerusalem on juutalais - ja arabiasutuksiin jakautunut alue niin sanotun Vihreän Linjan seudulla, jossa muslimien rukouskutsut soivat perjantaisin ja kaupat menevät kiinni sapatiksi. Jokaisena viikonloppuna arabialueilta kuului ilotulitusta ja ampumista jonkin onnellisen hääparin kunniaksi samalla kun juutalaiset olivat hiljentyneet omilla asuinalueillaan perhekeskeiseen sapatin viettoon.
Toisaalta Länsi-Jerusalem jäi mieleeni länsimaisena asuinalueena jolla oli tosin omaleimainen uskonnollisen juutalaisuuden sävy. Sapatteina koko Länsi-Jerusalem lähes pysähtyi. Ortodoksiset juutalaiset aloittivat sapattia varten valmistautumisen jo torstai-iltana menemällä Yeshivoihin lukemaan Tooraa. Asuin vain muutaman kilometrin päässä Kiryat Moshesta, jossa viimeisin terrori-isku tapahtui. Voin kuvitella, että siellä oli edellä mainitsemani kaltainen torstai-ilta käynnissä terroristin aloittaessa hurjan tulituksensa.
Koraania on tulkittu monin tavoin, mutta valitettavasti siinä on jakeita jotka kehottavat suoranaiseen väkivaltaan kristittyjä ja juutalaisia kohtaan, tulkitsisipa niitä miten tahansa. Nämä jakeet ovat valjastettu nykypäivän Jihadismiksi, jossa taistellaan ensinnäkin juutalaisvaltion olemassaoloa vastaan, ja sen jälkeen myös koko ei-islamilaista maailmaa kohtaan. Määränpäänä ei ole vähempi, kuin koko maailman saavuttaminen islamin alaisuuteen. Ensin Israel, sitten muu Eurooppa jne. Merkittävää on myös se, että islam kieltää muslimeja tekemästä pysyvää rauhaa vääräuskoisten kanssa. Tämän pitäisi selittää paljon.
Valitettavasti olemme aikakaudessa, jolloin ääri-islam nostaa päätään ei pelkästään Lähi-idässä, vaan maailmanlaajuisesti. Tulituskohteena ei ole pelkästään Israel ja juutalaiset, vaan koko länsimainen elämäntyyli. Palestiinalaisen Hamas - järjestön televisio pyrkii sumeilematta aivopesemään seuraavaa sukupolvea tätä taistelua varten. Ensin tuli Mikki Hiiren irvikuva Farfour - hiiri, joka kehotti palestiinalaislapsia vihaamaan juutalaisia. Kansainvälinen paheksunta johti Farfour - hiiren hyllyttämiseen, joka toteutettiin siten, että lapsille uskoteltiin juutalaisten tappaneen Farfourin. Uusin versio tälle sairaalle propagandalle on kuitenkin jo ilmestynyt Assud- kaniinin muodossa, joka kehottaa lapsia tappamaan tanskalaiset, vastineena pilakuva- kohulle.
Toisaalta Hizbollah ja useat muutkin Israelin tuhoamiseen itsensä pyhittäneet järjestöt ovat organisoineet omat kampanjansa lapsien aivopesuun. He eivät kasvata lapsiaan rauhaan ja elämään, vaan sotaan ja kuolemaan. Kuolemalla on ääri-islamissa hyvä kaiku, koska ainoastaan marttyyrit ansaitsevat varmuudella paikan paratiisissa. Vain marttyyrikuoleman kautta voi ihminen olla varma pelastuksestaan.
Sen lisäksi hänen perheensä saa osakseen suuren maallisen kunnian yhteisönsä keskellä, ja mainittavan arvoisen rahallisen palkkion. Marttyyrien nimet nostetaan kunniaan ja heidän urotekoaan kerrotaan lapsille ja lastenlapsille. Nämä ihmispolot huijataan tappamaan itsensä ja muut uskonnollisin perustein, jotta järjestöjen poliititset intressit toteutuisivat. Silti esimerkiksi EU on kieltäytynyt nimeämästä monia näitä järjestöjä terroristi-järjestöjen listalle. Mikä häpeä.
Koska tulee aika, jolloin EU ja koko läntinen maailma tuomitsevat tämän järkyttävän lasten ja yleisten ihmisoikeuksien polkemisen? Milloin tulee se päivä, kun meidän päättäjämme tuomitsevat suoralta kädeltä tämän "kuoleman ideologian" ja sen sijaan kehottavat näitä ääri-islamilaisia järjestöjä valmistamaan lapsiansa elämää ja suvaitsevaisuutta varten? Pelkään, että mikäli emme pian tätä tuomiota lausu, joudumme itse sen uhreiksi. Kyse ei ole vain juutalaisten ja arabien välisestä käsirysystä. Kyse on demokratiasta, uskonnonvapaudesta ja .. viime kädessä... elämästä itsestään.
Tällä hetkellä varsinkin Hamasin hallinnoiman Gazan alueella on kasvamassa kokonainen pienten terroristien armeija, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla lausetta "sinun elämäsi on kallisarvoinen ja korvaamaton." He elävät kuolemaa varten. Meidän tulisi tuomita terrorismi jo näiden viattomien, aivopestyjen lasten tähden.
